Viikonloppuna päästiin vihdoin korkkaamaan tämän vuoden metsästykset - itsehän en kyllä aseeseen tartu (ainakaan vielä ;)) mutta nautin suuresti olla isännän mukana noilla reissuilla. Lauantaiaamuna mentiin yhden hakkuuaukon reunaan passiin, koira ja isompi lapsista otettiin mukaan. Ei tarvinnut kauaa odotella kun ensimmäiset teeret lensivätkin lähistölle puihin. Isäntä suhautteli, koiran mielestä se oli ihan normaali juttu. Mutta sitten kun muutaman sadan metrin päässä passissa oleva isäni suhautteli ja linnut alkoivat miehille vastailla, niin koirakin valpastui ja ihmeissään katseli sinne suuntaan, mistä äänet kulloinkin kuuluivat. Istui nätisti jaloissani, ja tunsin omaa jalkaani vasten miten koiran takajalat tärisivät jännityksestä :) On se hassu otus! Vajaan tunnin passissa olon jälkeen lasta alkoi palelemaan, joten jätimme isännän yksin vielä jahtiin ja muu porukka palasi mökille. Linnutkin kaikkosivat muualle, joten saalista ei tullut, mutta erinomaista passissaoloharjoitusta koiralle!

Sunnuntaina vaihdettiin passipaikkaa keskemmälle aukkoa, paikka oli sen verran avoin etten uskaltanut ottaa koiraa mukaan vaan jätin sen mökille odottelemaan. Aamu vaikutti hiljaisemmalta, melkein tunti oltiin paikallaan ja isäntä suhisi, sitten aivan yllättäen takaviistosta liiteli 4 mustaa teertä juuri niihin puihin, joiden tuntumaan olimme passiin tulleet. Isäntä otti niistä heti yhden maalitaulukseen ja saikin kelvollisen osuman, lintu putosi vähän räpiköiden oksien lomasta maahan. Totesimme, että osuma oli sen verran hyvä, ettei lintu siitä montaa metriä pysty pakenemaan, ja päätimme jättää sen maahan koiran etsittäväksi. Lähistölle jäi kuitenkin vielä pari lintua ja ajattelimme hetken odotella, josko joku niistä tulisi vielä samoihin puihin. Ei ne kuitenkaan suhautteluihin reagoineet, istuivat aikansa kauempana ja sitten lähtivät muualle. Minä lähdin hakemaan koiran mökiltä vaativaa tehtävää suorittamaan.

Kun saavuimme koiran kanssa passipaikalle, laitoin sen etsi-käskyllä puiden suuntaan. Alkuun se lähti vähän liikaa oikealle kaartamaan, mutta pienen lenkin kierrettyään otti uuden yrityksen ja tällä kertaa menikin aivan siihen putoamispaikan suuntaan. Lintu löytyi nopeasti, koiran häntä heilui ja kovasti se nuuskutteli ja nuoli hieman veristä lintua. Ensimmäisellä kutsulla tuli takaisin ilman lintua (liekö ajatteli pitää se omana saaliinaan?), mutta kun lähetin sen takaisin linnun luo, niin otti sen kauniisti suuhunsa ja kantoi suoraan jalkoihimme. En edes yrittänyt vaatia käteen luovuttamista, koska tiesin että teeri on sille suuri houkutus ja saattaa sen kanssa vähän pakoilla. Siksi tuo jalkoihin tuominen oli riittävä suoritus, ja koira sai siitä kyllä paljon kehuja ja vähän nameja :)

Koko paluumatkan mökille koira "tanssahteli" jaloissani ja tökki lintua kuonollaan. Taisi olla ylpeä saaliistaan, niin kuin minäkin, vaikkei minulla sen hankintaan kyllä mitään osuutta ollutkaan. Onneksi on mies joka metsästää ;)