Viime sunnuntaina 14.6. pääsin Toffen kanssa kesän ensimmäiseen mejä-kokeeseen. Koe oli Perhossa, eli samassa paikassa jossa viime elokuussa oltiin kaikkien aikojen ensimmäisessä kokeessamme. Tällä kertaa kokeessa oli mukana 12 koiraa, kahden tuomarin arvioitavina. Toffe oli ryhmässä, jonka tuomarina oli Kari Hyytiäinen. Ja arpaonni toi meille jäljen numero 2, eli kovin pitkään ei tarvinnut aamulla omaa vuoroa odotella...

Toffe kiinnostui heti alkumakuusta, ja ohjauspätkän meni innokkaasti. Mutta kuinka ollakaan, heti ojauspätkän päätyttyä huomasin että koiran suunta muuttui, ja se alkoi pyörimään isoa kieppiä jäljen molemmin puolin, selvästi siinä oli jotain hajuja jotka sotkivat koiran ajatuksen. Hirviä tai peuroja kenties. Jonkin aikaa koiran haahuiltua tuomari kehotti antamaan sille uudestaan jäljestyskäskyn, ja kyllähän Toffe sitten loppujen lopuksi, aikansa pyörittyään saikin jäljestä taas kiinni ja matka jatkui. Minä jo olin ehtinyt ajatella että meidän osalta koe tulee päättymään siihen jäljen alkuun, mutta onneksi pystyin vähän huokaisemaan kun matka jatkui ilman ensimmäistäkään hukkkaa! Vaan eipä mitään, vielä juuri ennen ensimmäistä kulmaa Toffe harhautui taas jäljen sivuun, ja tällä kertaa tuomari ei mielestäni enää antanut koiran ihan yhtä pitkään jälkeä hakea, vaan tuomittiin hukka ja Toffe ohjattiin takaisin jäljelle. Se kuitenkin oikaisi ensimmäisen kulman, en edes itse huomannut että missä vaiheessa kulma ohitettiin. Toffen jäljestys oli kaiken kaikkiaan näistä harhailuista johtuen melkoisen "huolimatonta" ja sekavaa, joten se kyllä meni melkoista siksakkia eikä minullakaan aina ollut käsitystä oliko suuntaa muutettu vai ei :) Toiselle kulmalle päästiin ilman suurempia harhailuja, ja sen makauksen kyllä näin, mutta koira ohitti senkin vähän huolimattomasti sivusta. Loppupätkä kaadolle meni ihan mukavasti, ja koira pysähtyi heti sorkalle sitä nuolaisemaan. Tässä vaiheessa saatoin huokaista, että loppuun asti päästiin. Vähän jännitin sitä, kuinka paljon tuomari sakottaa tuosta haahuilevasta jäljsetyksestä ja puutteista kulmilla... Jäljeltä pois kävellessä tuomarikin arveli, että riistan jäljet sotkivat koiraa, ja mietittiin, oliko siinä ensimmäisen kulman kohdalla riistan hajuja vai saiko koira vainun jäljestä kulman jälkeen (eli haju tuli sieltä kulman "takaa" sivusuunnasta). No, oli miten oli, koira olisi voinut niistä suoritutua paremmin.

Kaikeksi onneksi Toffe sai kasaan pisteitä yhteensä 34 ja tulokseksi siis AVO2.

Tässä vielä koeselostus ja pisteiden jakautuminen:

Jäljestämishalukkuus: 4/6

Jäljestämisvarmuus: 8/12

Työskentelyn etenevyys: 6/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 10/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 3/5

"Alkumakaus näytetään ja alkaa reipasvauhtinen ilmavainuinen jäljestys jäljen suuntaisesti luovien. Tekee muutamia tarkistusrenkaita jäljen sivuille. Hieman ennen 1. kulmaa ajautuu hukkaan. Palautetaan jäljelle, mutta oikaisee kulman ja makaus jää merkkaamatta, 2. kulma tarkemmin, mutta makaus vain nopeasti nuuhkaisten. Sorkkaa ensin nuolaisee ja ottaa sitten suuhun."

Nyt pitää päästä harjoittelemaan erittäin riistarikkaaseeen maastoon, jotta voisin yrittää koiraa opastaa paremmin pysymään jäljellä. Ja ei muuta kuin uusia ilmoittautumisia menemään, tuntuu olevan taas vaikeaa päästä mukaan, kokeet on kovassa suosiossa...