Vuoden 2018 viimeinen mejä-kokeemme oli vuorossa elokuun viimeisenä viikonloppuna Multialla, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä kokeessa. Keli oli jälleen mukava, lämmin ja poutainen, ei liian kuuma. Tässä vaiheessa on todettava, etten ole vielä kertaakaan ollut tekemässä jälkiä tai koesuoritusta esimerkiksi kovassa sateessa tai ukonilmalla. Pieniä ripsautuksia on saattanut tulla, kerran muistan että on jälkientekopäivänä pitänyt vaihtaa kuivempaa vaatetta - mutta sekin sadekuuro oli vain hetkellinen.

Toffe pääsi jäljelle jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Jäljen maasto oli todella mukavaa, pääosin rehevää, isoa metsää, ei mitään taimikkoa tai pusikkoa jossa olisi pyöritty. Yksi pieni hakattu kohta matkalla oli, mutta sitä kuljettiin vain jokunen kymmenen metriä. Toffen jäljestys alkoi hyvin, se maisteli alkumakauksen huolella, ja siitä tarkasti jälkeä pitkin eteenpäin. Ensimmäinen makaus merkattiin myös kelvollisesti nuuhkimalla ja nuolaisemalla. Ensimmäinen kulma melko tarkasti ja siitä eteenpäin ihan kuten ensimmäinenkin osuus. Toffe eteni innokkaasti, ja yritin jarrutella sitä ja malttaa mieleni, vaikka jäljestys etenikin hyvin. Toisella kulmalla oli katko, sen Toffe selvitti aika helponoloisesti pienellä rengastuksella. Matka jatkui vielä siitäkin tarkanoloisesti, kertaakaan Toffe ei poistunut liinanmittaa kauemmaksi jäljestä, joku yksittäinen tarkastuspisto sivuun koko jäljen aikana taisi tulla.

Tässä vaiheessa koiran pahin vauhi oli jo laantunut, en enää tuntenut sellaista vetoa liinan päässä kuin aluksi, joten en kokenut tarpeelliseksi enää jarrutella niin kovasti. Ja ehkä oma into "maaliin pääsystä" kasvoi, kun koira teki niin hyvää ja tarkkaa työtä. Se ilmeisesti kostautui, sillä kolmannella osuudella Toffe teki jäljen päällä pientä aaltoilua ja siksi ohitti kolmannen makauksen hiuksenhienosti, ehkä metrillä, parilla. Muuten jäljestys kyllä jatkui hyvänä, vieläkään ei kauemmaksi harhailtu. Viimeinen kulma taas ilman suurempia ongelmia ja päästiin loppusuoralle, joka lopuksi nousi melko pitkän mäen päälle - siinä vaiheessa tuli tuskan hiki jo ohjaajallekin, sillä vaikka viimeinen makaus merkattiin taas kelvollisesti, niin mieleen tuli pelko, että jos ihan loppumatkasta tuleekin sitten hukka, niin kuin pari kertaa aiemmin on käynyt... Vaan niin sieltä yllättäen tultiin sorkalle, jota Toffe pysähtyi nuuhkimaan ja lopulta sen noutikin. Helpotus ja huokaus, jäljestys oli siis hukaton ja sen verran tarkkaa ja hyvin merkattua, että uskalsin toivoa kauden tavoitteen eli kolmannen ykkösen vihdoin osuvan kohdalle!

Ja niinhän siinä kävi, pistein 47/50 Toffe sai kauden viimeisessä kokeessa tuloksen VOI1 ja saavutti siten jäljestämisvalion arvoon vaadittavat tulokset. Upea tunne, ja vielä toisen "oman" seuran eli Keski-Suomen noutajien kokeessa, missä oli paljon tuttuja harrastajia paikalla iloa jakamassa!

Tässä koeselostus ja pisteet, tuomarina tässä kokeessa meillä oli Mari Myllynen:

Jäljestämishalukkuus: 5/6

Jäljestämisvarmuus: 12/12

Työskentelyn etenevyys: 10/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 12/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteispisteet 47 ja tulos VOI1.

"Koira syö alkumakauksen, josta ohjattuna reipasvauhtiseen maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. 1. ja 2. osuus jarrutettuna jälkitarkkaa. 3. ja 4. osuus aaltoillen jäljen molemmin puolin jarrutuksen herpaantuessa. 1., 2. ja 4. makaus merkataan maistaen. 3. makaus hiuksenhienosti ohi. 1. kulma takakaarteella, 2. jolla katko veretyksen lopusta kaartaen uuden osuuden alkuun. 3. kulma taustatarkastuksella kaadolle suoraan ja se kiinnosti. Pisteisiin vaikuttaa ohitettu makaus. Erinomainen äänetön suoritus.”

Itse en tosiaan huomannut vauhdin kiihtymistä matkalla, mutta sekä tuomari että opas tuumasivat jäljestyksen jälkeen, että vauhti selvästi kiihtyi toisen osuuden ja katkokulman selvittämisen jälkeen. Aikaa koko jäljestykseen meni 20-23 minuuttia, en enää muista tarkkaan paljonko tuomari kellotti. Itsellä on tallennettuna reitille tuo 23 minuuttia, mutta siinä lienee alkumakauksen odottelu ja toisaalta sorkalla kiittelykin mukana. Eli olisihan vauhtia vara jarruttaa enemmänkin, täytyy ottaa tästä opiksi ja muistaa jatkossa jarruttaa ihan loppuun asti. Onneksi tästä ei isompaa vahinkoa tullut, tosin paljonkohan pisteet olisi ollut, jos sitä yhtä makausta ei olisi ohitettu vierestä...?

Valioitumisen myötä Toffe on saanut paljon muistamisia, on valioruusuketta, nimetty dami, kuksa. Paljon rapsutuksia ja onnitteluja. Meidän osalta harrastus ei todellakaan lopu tähän, jos vaan terveinä pysytään. Nyt voidaan jatkaa rennoin mielin, ilman mitään tulospaineita. Haaveissa on, josko vielä Ruotsin puolella käytäisiin joskus kokeilemassa vähän erilaista jälkeä, mutta aika näyttää toteutuuko se haave...