Olen monesti haaveillut, että olisi hienoa joskus päästä Toffen kanssa starttaamaan ihan oikeassa nome-B -kokeessa ja päästä näkemään, miten koira siellä toimii. Jokin kummallinen rohkeuden piikki iski sitten alkukesästä, kun päätin ilmoittaa Toffen Labradorikerhon järjestämän Toivakan nome-kokeen peruutuspaikalle. Olimme itse asiassa muistaakseni varasijalla 4, mutta niin vain perjantai-iltapäivänä sain soiton, että sunnuntaille on koepaikka tarjolla.

Niinpä siis starttasimme aamulla 17.6. kohti Toivakkaa kohtuullisen jännittynein mielin. Toffen kanssa on luvattoman vähän treenattu, ja ihan liian vähän tilanteissa, joissa olisi muita ihmisiä paikalla. Yhdet treenit kyllä saatiin parin tutun kanssa järjestettyä muutamaa päivää ennen koestarttia, en tosin vielä kenellekään paljastanut että olen kokeseen hakenut... Koepaikka oli pienehkön lammen rannalla, yleisö pystyi seuraamaan suorittavan koirakon suorituksia hienosti majan pihan tuntumasta laiturilta, joten varsinaisella koepaikalla ei kovin suurta ihmismäärää ollutkaan - onni meidän kannalta.

Koe alkoi tuomarin tervehdyksen jälkeen siten, että koira vapautettiin hihnasta ja seuruutettiin pieni matka eteenpäin, sillä välin ammuttiin laukaus. Koira sivulle istumaan, ja ensimmäinen tehtävä oli maaohjaus. Matka oli arviolta ehkä 20 metriä ja maasto oli kohtuu harvaa pusikkoa ja taimikkoa. Toffe lähti linjalle ihan mukavan näköisesti, mutta puolenvälin tienoilla päätti luottaa enemmän omaan kuonoonsa kuin ohjaajan käskyyn, ja lähti tekemään sivulle omaa hakuaan. Kyllähän Toffe sieltä riistalle sitten jossain vaiheessa löyti (taisi olla muuten kani siellä riistana). Palautus minun lähelle, mutta riistan pudotus maahan.

Seuraavaksi siirryttiin vielä vähän matkaa"sisämaahan päin", pysähdys ja edessä olevaan rinteeseen harvaan metsään tuli markkeeraustehtävä. Toffe pysyi tarkkaavaisena vierellä laukauksen ajan, ja käskyn saatuaan lähti hyvin riistalle (fasaani) päin. Minusta se markkeerasi pudotuksen ihan hyvin, mutta syystä tai toisesta juoksi ensin vähän linnun ohi, ja joutui sitten tovin siinä pyörimään ennen kuin riista löytyi. Palautus taas muuten kivasti, mutta tämäkin lintu tiputettiin maahan eikä tuotu minulle asti. 

Siirryttiin rantaan, Toffe kävi pyörremyrskyn lailla tervehtimässä vähän koetoimitsijoita (tuomarikin oli jo oman tevehdyksensä saanut eikä se tainnut kauheasti ilahduttaa...). Toffe palasi kuitenkin kutsusta luokse ja päästiin jatkamaan työskentelyä. Seuraavana oli vuorossa markkeeraus veteen melko lailla rannan suuntaisesti. Suorin linja olisi ollut hypätä kaislikosta rantaveteen ja siitä uiden vesilinnulle. Toffe ei ole veteen hyppäävää sorttia, joten se jäi vähän empimään siihen kohtaan, jossa pohja olisi kadonnut tassujen alta. Hetken siinä emmittyään lähti sitten enemmän rannan kautta lintua kohti, ja päätyikin sitten oikeaan paikkaan ja taas saatiin riista ohjaajan läheisyyteen. Tässä vaiheessa oli jo selvää sekä ohjaajalle että tuomarille, että palautukset ei ole kunnossa...

Saatiin vielä jatkaa työskentelyä hakutehtävään, joka oli lammen päässä osin metsäisessä rinteessä, osin rantakaislikossa. Etäisyydet riistoille taisi olla enimmillään noin 150 m. Sen verran mitä muita koirakoita seurasin, niin maalla mäenrinteessä ja sen takana olleet kaksi fasaania aiheuttivat jonkin verran ongelmia ja haasteita koirille, ne jäi useammalta löytämättä. Toffekin sai pari vesilintua hakualueelta tuotua, mutta sitten oli koiralta jo kaikenlaisen höyryilyn ja kuumahkon päivän seurauksena puhti pois ja homma alkoi mennä hauskanpidoksi. Toffe kävi välillä uimassa ja sitten se piehtaroi kaislikossa. Hakuinto laski kuin lehmän häntä, ja niinpä koira kutsuttiin alueelta pois ja kytkettiin kiinni. Päivän viimeinen tehtävä eli vesiohjaus jäi meiltä kokonaan tekemättä, kun koe keskeytyi. Tulokseksi pyöreä nolla, paljon tuli palautetta koiran (ja ehkä vähän ohjaajankin) kehitystarpeista. Toisaalta sain kuulla, että oli rohkea veto lähteä koiran kanssa kokeeseen, kun sen heikkoudet kuitenkin melko hyvin etukäteen tiesin. Oliko se sitten kohteliaisuus vai loukkaus, en tiedä enkä siitä edes välitä - tärkeintä että voitin itseni ja uskalsin lähteä yhtä unelmaa toteuttamaan! Ainoastaan maine on menetettävänä eikä siinäkään taida paljoa olla... Tämän kokeen jälkeen päätin, että voin kokeilla vielä uudestaankin, koira pysyi edes jotenkin lapasessa ja tiedän, että hyvänä päivänä se voisi näistä tehtävistä suoriutua vaikkapa sen 3-tuloksen arvoisesti... 

Koearvostelu kertoo päivästä näin, tuomarina kokeessa oli Vesa Hietikko (joka muuten Toffen taipumuskokeen aikanaan tuomaroi ja hyväksytyn tuloksen sieltä antoi):

Haku: Aloittaa hakutyön verkkaisesti ja työskentely hyytyy melko nopeasti ja koe keskeytyy.

Ohjattavuus: Maaohjauksessa koira etenee riistalle hieman itsenäisesti.

Paikallistamiskyky: Maamarkkeerauksessa muistaa pudotuksen, mutta joutuu kuitenkin tekemään hieman ylimääräistä työtä. Näkee vesimarkkeerauksen, josta kuitenkaan ei selvää varmaa muistikuvaa. Löytää kuitenkin riistan.

Riistan käsittely: Hyvät otteet, pudottaa kaikki riistat ohjaajan läheisyyteen.

Muut ominaisuudet: Vilkas yleisön joukossa.

Yleisvaikutelma: Rauhallisen oloinen koira työskennellessä, jolla paljon vielä puutteita kaikissa osa-alueissa, jotka yhdessä keskeyttää kokeen.

Tässä kuva koemaastosta, tuolla lammen päässä koirakot suorittivat tehtävät upeassa joskin lämpimässä kelissä.

IMG_20180621_110228.jpg