Heinä-elokuun helteet eleltiin hyvinkin rauhallisesti ja hotspottia parannellen. Lomamatkalla käytiin Rovaniemen suunnalla, siellä Toffe sai ihmetellä lenkillä tien penkalla ruokailleita poroja. Niille piti kokemattoman koiran jopa vähän murahdella, pelottavia olivat!

Lomailun jälkeen piti sitten taas tehdä katselmus mejä-kokeiden suhteen, jos vielä parissa-kolmessa kokeessa pääsisi käymään ja sitä ykköstä jahtaamaan... Facebookin kautta huomasin, että Luhangalla olisi elokuun puolivälissä peruutuspaikka tarjolla, joten tartuin heti siihen tilaisuuteen ja saimmekin sieltä koepaikan. Tällä kertaa sain matkaseuraksi mukaan esikoiseni, joka viihtyi päivän mukana yllättävät hyvin. Onneksi koepaikalla oli jokunen muukin lapsi, ihan yksin ei siis tarvinnut siellä odotella.

Jälleen kerran arpaonni antoi Toffelle tuomariryhmämme päivän viimeisen jäljen - oppaana olin puolestaan aamun ensimmäisellä jäljellä, eli odottelua mahtui sitten päivään. Toffen jäljestys oli aika sekavan oloista ja se teki paljon töitä ilmavainulla, nautiskellen kaikista metsän hajuista ja pyöritteli minua pitkin pusikoita... Heti alkumatkasta Toffen edestä nousi lentoon kanalintu, joko koppelo tai teeri. Ensin se ei reagoinut siihen juuri mitenkään, mutta sitten hajut metsästä kuitenkin tulivat kuonoon ja se poistui jäljeltä riistaa haistelemaan. Hukkaan asti. Palautus jäljelle, ja jotenkin selviydyttiin toiselle osuudelle. Siellä taas ensin puokkoilua, ja sitten poistuminen jäljeltä, toinen hukka. Tässä vaiheessa tuomariakin jo huvitti koiran touhuilut, totesi että koira vaan pelleilee minun kanssa siellä metsässä. Toffe selvästi kuuli moitteet, sillä jäljestystyyli muuttui tämän jälkeen paljon tarkemmaksi ja varmemmaksi. Kunnes viimeisen osuuden alussa jäljen vierestä taimikosta alkoi kuulua kova siipien läiske ja kanalintuparvi lähti siitä lentoon. Tiukka "EI MENE!" koiralle, ja yllättäen se malttoi mielensä. Tuomari laski, että lintuja olisi ollut ainakin seitsemän. Tästäpä seurasi sitten taas jäljestyksen sekoaminen, Toffe aloitti kovan pyörimisen jäljen tuntumassa ja pitkään pysyttiin melko lailla samalla kohdalla, kun Toffe yritti ratkaista tilannetta. Lopulta sain luvan viimeiseen kehotukseen, ja jotenkin kummasti siitä selvittiin eteenpäin aina kaadolle asti! Huhhuh, vihdoin tulos kaikkien nollien jälkeen!

Tässä koearvostelu ja pisteet, tuomarina Karla Sohlman.

Jäljestämishalukkuus: 3/6

Jäljestämisvarmuus: 3/12

Työskentelyn etenevyys: 3/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 6/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 2/5

Yhteispisteet 20 ja tulos VOI3.

"'Toffe tutkii alkumakauksen ja saatetaan hyvin päivän työtehtävään, alkaa sopivavauhtinen jäljestys jossa käytetään pääosin ilmavainua. Pätkä alkua hyvin, mutta sitten lähtee aivan edestä lintu, sen perään, 1. hukka. Uusi yritys ja 1. kulmalle useiden pyörähdysten saattelemana. 1. kulma on katko, jonka Toffe oikaisee 2. osuudelle, sitä pätkä hyvin, mutta vilkku oikeaan ja 2.n hukkaan. Uusi yritys ja loppu osuudesta sekä 3. osuus hyvin. Vain pari pistoa osuuksien aikana. 2.n kulman tekee laajalla kaarroksella. 3. kulma myös laajalla rengastuksella. 4. osuudella melkein heti osuuden alussa edestä lähtee useita lintuja, kielto ja Toffe uskoo ettei lähde niiden perään. Työskentely kuitenkin muuttuu erittäin aaltoilevaksi ja laajoja pyörähdyksiä tekeväksi, päästään kuitenkin kaadolle joka kiinnosti. Makauksista 1. osoittaa erittäin hyvin, loput hieman maltillisemmin mutta hyvin. Toffe osoitti osaavansa jäljestää, tänään metsään oli "laitettu" paljon houkutuksia jotka aiheuttivat parit työtapaturmat. Jäljestää Toffe kyllä osaa."

Ensimmäistä makausta Toffe söi kuulemma pari minuuttia. Oli kyllä pitkä aika ohjaajan malttaa mielensä ja olla hoputtamatta eteenpäin!