Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa oman kennelkerhomme mejä-koe Viitasaarella. Tämä on aina ihan oma kokemuksensa, kun pienellä toimikunnalla koe järjestetään ja suunnitellaan. Onneksi meillä on huipputyyppejä koetta järjestämässä, mukavaa puuhaa on ollut! 

Aiemmin keväällä muistelin, että yhdellä voittajaluokan jäljellä oli joku isohko oja, ja sitä käytiin sitten hyvissäa ajoin ennen koetta katsomassa, voiko kyseistä jälkeä kokeeseen ottaa. Yritin muistella oikean paikan, ja ojan vartta käveltiin pitkän matkaa. Todettiin, että oja ei ole liian leveä, eikä vettäkään ollut mitenkään paljoa, eli ylityspaikkoja kyllä löytyy helposti. No, koepäivänä kävi ilmi, että muistin ojan väärältä jäljeltä, eli tuo tarkastamamme ei ollutkaan se ongelmallinen, vaan se löytyikin sitten toiselta jäljeltä, jossa Toffe sai olla jäljestämässä!

Jäljestys alkoi taas mukavasti. Toffella on nykyisin ollut tapana mutustella ja nuolla alkumakaukset kaikella hartaudella, ja niin se teki tälläkin kertaa. Aikansa evästettyään se lähti jäljestämään, minä yritin jarrutella vauhtia sopivaksi. Edettiin ihan mukavasti jäljen tuntumassa ensimmäiselle kulmalle, jolla oli katko. Katkon Toffe selvitti hienosti rengastamalla parilla kierroksella. Tosin siinä välissä se ehti syödä maasta jotain, olisiko ollut hirvenpapanoita... Mutta jatkoi hommia kun makupalat oli napsittu suuhun. Toisella osuudella tuli vastaan kosteampaa maastoa, ja siellä oli sitten se leveä oja. Koira haki hieman jäljen sivusta ylityskohdan, minäkin pääsin hyppäämällä juuri toiselle puolelle. Hieman Toffe joutui jäljen jatkoa tässä vaiheessa etsimään, kun jäljen sivuun ylitystä tehdessä joutui. Mutta kohtuu kivasti jälki löytyi, ja matka jatkui melko vauhdikkaasti ja kovalla innolla. Muut kulmat Toffe selvitti pienillä tarkastuksilla. Makauksista merkkasi puolet, muut mentiin taas merkkaamatta yli tai metrin verran sivusta. Kaiken kaikkiaan taas hieno jäljestys, ja maasto oli tuota yhtä isoa ojaa lukuunottamatta oikein mukavaa ja vaihtelevaa.

Tuomarina meillä oli Arto Kylmälä, tässä koearvostelu ja pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6

Jäljestämisvarmuus: 11/12

Työskentelyn etenevyys: 10/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 10/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteispisteet 45 ja tulos VOI1.

"'Toffe syö alkumakuun ja ohjataan jäljelle. Jälkityöskentely tapahtuu maa- ja ilmavainua yhdistellen. Kaikilla osuuksilla hyvin lyhyitä sivupistoja, joista ei ole käytännössä mitään haittaa etenemiselle. Koko ajan edetään jäljen päällä tai tuntumassa. Vain leveä oja teettää laajemman varmistuksen. Katkokulma kahdella laajemmalla rengastuksella, muut pienellä varmistuksella. Makuista ensimmäisen ohittaa, toisen merkkaa hyvin pysähtyen, kolmannen ylittää ja viimeisen merkkaa nopeasti pysähtyen ja nuuhkaisten. Kaadolle suoraan ja ylpeänä esittelemään sorkkaa perässähiihtäjille. Muuten loistavan suorituksen pisteitä alentaa kaksi merkkaamatta jäänyttä makausta."

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo katkokulman rengastaminen...