keskiviikko, 10. heinäkuu 2019

Oman kerhon koe

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa oman kennelkerhomme mejä-koe Viitasaarella. Tämä on aina ihan oma kokemuksensa, kun pienellä toimikunnalla koe järjestetään ja suunnitellaan. Onneksi meillä on huipputyyppejä koetta järjestämässä, mukavaa puuhaa on ollut! 

Aiemmin keväällä muistelin, että yhdellä voittajaluokan jäljellä oli joku isohko oja, ja sitä käytiin sitten hyvissäa ajoin ennen koetta katsomassa, voiko kyseistä jälkeä kokeeseen ottaa. Yritin muistella oikean paikan, ja ojan vartta käveltiin pitkän matkaa. Todettiin, että oja ei ole liian leveä, eikä vettäkään ollut mitenkään paljoa, eli ylityspaikkoja kyllä löytyy helposti. No, koepäivänä kävi ilmi, että muistin ojan väärältä jäljeltä, eli tuo tarkastamamme ei ollutkaan se ongelmallinen, vaan se löytyikin sitten toiselta jäljeltä, jossa Toffe sai olla jäljestämässä!

Jäljestys alkoi taas mukavasti. Toffella on nykyisin ollut tapana mutustella ja nuolla alkumakaukset kaikella hartaudella, ja niin se teki tälläkin kertaa. Aikansa evästettyään se lähti jäljestämään, minä yritin jarrutella vauhtia sopivaksi. Edettiin ihan mukavasti jäljen tuntumassa ensimmäiselle kulmalle, jolla oli katko. Katkon Toffe selvitti hienosti rengastamalla parilla kierroksella. Tosin siinä välissä se ehti syödä maasta jotain, olisiko ollut hirvenpapanoita... Mutta jatkoi hommia kun makupalat oli napsittu suuhun. Toisella osuudella tuli vastaan kosteampaa maastoa, ja siellä oli sitten se leveä oja. Koira haki hieman jäljen sivusta ylityskohdan, minäkin pääsin hyppäämällä juuri toiselle puolelle. Hieman Toffe joutui jäljen jatkoa tässä vaiheessa etsimään, kun jäljen sivuun ylitystä tehdessä joutui. Mutta kohtuu kivasti jälki löytyi, ja matka jatkui melko vauhdikkaasti ja kovalla innolla. Muut kulmat Toffe selvitti pienillä tarkastuksilla. Makauksista merkkasi puolet, muut mentiin taas merkkaamatta yli tai metrin verran sivusta. Kaiken kaikkiaan taas hieno jäljestys, ja maasto oli tuota yhtä isoa ojaa lukuunottamatta oikein mukavaa ja vaihtelevaa.

Tuomarina meillä oli Arto Kylmälä, tässä koearvostelu ja pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6

Jäljestämisvarmuus: 11/12

Työskentelyn etenevyys: 10/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 10/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteispisteet 45 ja tulos VOI1.

"'Toffe syö alkumakuun ja ohjataan jäljelle. Jälkityöskentely tapahtuu maa- ja ilmavainua yhdistellen. Kaikilla osuuksilla hyvin lyhyitä sivupistoja, joista ei ole käytännössä mitään haittaa etenemiselle. Koko ajan edetään jäljen päällä tai tuntumassa. Vain leveä oja teettää laajemman varmistuksen. Katkokulma kahdella laajemmalla rengastuksella, muut pienellä varmistuksella. Makuista ensimmäisen ohittaa, toisen merkkaa hyvin pysähtyen, kolmannen ylittää ja viimeisen merkkaa nopeasti pysähtyen ja nuuhkaisten. Kaadolle suoraan ja ylpeänä esittelemään sorkkaa perässähiihtäjille. Muuten loistavan suorituksen pisteitä alentaa kaksi merkkaamatta jäänyttä makausta."

61553433_10157273265829116_5745336807935

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo katkokulman rengastaminen...


60866294_10157267123614116_1871716661350

keskiviikko, 10. heinäkuu 2019

Helteinen mejä-päivä

Toukokuu on meillä ollut yleensä aktiivinen mejäilykuukausi, silloin on mukavaa olla metsässä kun ötököitä ei vielä ole hirveästi, ja näkyvyys maastossa on hyvä. Usein myös keli on mukava niin koiran kuin ohjaajankin kannalta. Tosin joka vuosi on toukokuussa ollut myös helteisiä koepäiviä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus... Kevään toinen koe oli Kannonkoskella 19.5., sekin ihan kotinurkilla. Sää oli koko viikonlopun ajan aurinkoinen ja hyvin lämmin. Toffelle arpaonni antoi päivän viimeisen jäljen, saman jolla olin itse oppaana edellisenä keväänä. Tiesin siis jo jäljelle lähtiessä, että jälki kulkee suurelta osin hakkuuaukoilla...

Jäljestys alkoi ihan mukavasti, hieman koira siksakkasi jäljen päällä, mutta eteni kuitenkin sujuvasti. Ensimmäisten osuuksien makaukset mentiin yli vain kevyellä nuuhkaisulla. Ensimmäisen kulman Toffe selvitti helposti, mutta toisella kulmalla tuli vastaan isoja haasteita. Tämä kulma oli käytännössä kokonaan mäen päällä aukossa, vain pieni metsätupas oli siinä kulman tienoilla. Toffe lähti rengastamaan kulmaa laajoilla kaarroksilla, ja helteisessä ja melko tuulisessa säässä näki, miten kovasti se joutui töitä tekemään. Totesinkin vaivihkaa tuomarille, että taitaa olla katkokulma, kun toista kierrosta kulmalla pyörittiin...  Aikansa pyörittyään Toffe alkoi selvästi uuvahtaa, ja jouduin sitä kehottamaan. Se jopa istahti mättäälle puuskuttelemaan, ja mietin että tähänkö se sitten matka päättyy. Pari kehotusta vielä, ja koira päätti sitten jatkaa työskentelyä. Hetken haettuaan se vihdoin löysi veretyksen alun, ja matka jatkui.

Mutta vain hetken. Vielä samaisella hakkuuaukolla, ennen makausta, se lähti ilmavainun viemänä jäljen sivuun, eikä saanut enää jäljestä kiinni vaikka kaartoikin takaisin jäljen suuntaan. Tässä vaiheessa tuomari kutsui meidät jäljelle, ja siirryttiin makauksen kohdalle ja siitä taas uuteen alkuun. Pian tämän jälkeen jälki siirtyi metsäisempiin maisemiin, ja Toffekin sai taas paremmin juonesta kiinni. Seuraava kulma selvitettiin helponoloisesti. Aika laiskasti se alkuun jolkotteli, pitkän matkaa kuljettiin vanhaa koneuraa pitkin ja naureskelin mielessäni, että Toffe on kuin sunnuntaikävelyllä. Samalla mietin, että jos jälki lähtee uralta sivuun, niin miten koiran käy? Vähän ajan päästä näin merkin hieman uran sivussa, eli jälki lähti siinä kohtaa kaartamaan pois uralta. Kuinka ollakaan, Toffe nosti kuonoa ilmaan ja hienosti siirtyi jäljenmukaisesti pois uralta. Se siis edelleen työskenteli, vaikka päällepäin näyttikin ihan huvikävelylle! Niin vain päästiin sorkalle asti, olin onnellinen että helteestä ja tuulesta huolimatta koira jaksoi tehdä työnsä loppuun asti. Viimeinen makaus kyllä ohitettiin, mutta se tuntui pienelle puutteelle tässä vaiheessa...

Tässä päivän koearvostelu ja pisteet, tuomarina tällä kertaa Leena Kähkönen.

Jäljestämishalukkuus: 4/6

Jäljestämisvarmuus: 8/12

Työskentelyn etenevyys: 6/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 8/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 3/5

Yhteispisteet 32 ja tulos VOI2.

"'Koiraa kehoittaen lähtömakauksella ja aaltoilevaan reipasvauhtiseen jälkityöhön käyttäen maa- ja ilmavainua. 1. ja 2. osuus hyvin jäljen päällä tai tuntumassa. Molemmat makaukset osoitetaan nopaten. 1. normikulma vaivatta. 2. osuuden lopussa katko sijaitsee aukon reunassa ja kera tuulen, sekä paahteisen auringon on se todella haasteellinen koiralle. Hengähdystauon pidettyään koira löytää veretyksen alkuun, mutta poistuu pian jäljeltä hukkaan asti. 3. makaukselta uutta puhtia ja nyt homma kulkee. 3. kulma hyvin rengastaen, mutta viimeinen makaus yli. Kaato on todellinen palkkio ja se osoitetaan. Hyvää jäljestystyötä osoittanut koira, jolle tuuli ja helteinen sää teki haasteelliseksi tehtävän."

Tämä oli muuten samalla Toffen 7-vuotissyntymäpäivä, ihmisen iässä se on siis nyt viisikymppinen!

IMG_20190519_112506.jpg

 

 

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Kevään ensimmäinen mejä-koe

Tänä vuonna mejä-kausi aloitettiin Saarijärven kokeella äitienpäivänä 12.5. Koepaikka oli mukavan lähellä kotia, ajomatkaa oli puolisen tuntia. Keli oli vielä kohtuu vilpoinen ja sateinenkin, omaksi onnekseni aamun kovat sateet kuitenkin loppuivat juuri, kun odottelimme autossa Toffen jäljelle pääsyä. Saimme siis jäljestää kosteassa maastossa, mutta vaatteet pysyivät kuivana toisin kuin aamun ensimmäisillä osallistujilla... Tuuli oli vielä kohtuullisen kova, sitä vähän jännitin, miten kohtuu avoimessa maastossa hajut tuulen mukana leviävät. Toffen jälki oli tosi mukavassa ja helppokulkuisessa maastossa, pääosin sammalpeitteistä kangasmetsää. Heti alkumakauksen jälkeen Toffe alkoi jotenkin säheltämään jäljen molemmin puolin, ja niinpä ensimmäistä kertaa koeuramme aikana otin koiran ohjauspätkän aikana takaisin ja aloitettiin alkuumakaukselta homma uudestaan. Se kannatti, sillä uudella yrityksellä Toffe lähti selvästi paremmin jälkeä seuraamaan. Toffe jäljesti melko tarkasti, joskin käytti osin ilmavainua työskennellessään. Kulmat se ratkaisi ilman suurempia ongelmia, katkokulmalla kierrettiin kohtuullisen kokoinen kierros ennen uudelle osuudelle löytämistä. Osa makauksista ohitettiin, ensimmäistä en itse nähnyt lainkaan. Pari makausta merkkasi sentään jotenkin. Kolmannella osuudella mentiin aivan jonkun pienpedon luolan ohi, Toffe ei siitä tajunnut mitään, mutta mäyräkoira tai vastaava olisi saattanut siinä kohtaa jäljestyksen unohtaa... Viimeisen kulman jälkeen aivan Toffen kuonon edestä maasta nousi lentoon kaksi pyytä, tilanne yllätti minutkin niin etten hoksannut edes kieltoa huutaa. Toffe lähti vähän matkaa katsomaan lintujen lentosuuntaan, mutta napakka "Jälki" ohjaajan suusta sai sen yllättävänkin helposti unohtamaan linnut ja palaamaan jäljestyksen pariin! Viimeinen osuus menikin sitten loppuun ongelmitta, ja sorkalle päästiin ilman hukkia! Mukava aloitus kaudelle, hienoa työtä koiralta.

Tässä koearvostelu ja pisteet, tuomarina Tuula Svan.

Jäljestämishalukkuus: 6/6

Jäljestämisvarmuus: 10/12

Työskentelyn etenevyys: 10/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 10/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteispisteet 44 ja tulos VOI1.

"'Alkumakaus tutkitaan ja syödään ja sitten koira ohjataan jäljelle. Ohjaaja uusii alun koska koira kulkee haahuillen eikä keskity jäljestämiseen ensimmäisellä kerralla. Jäljestys on pääosin maavainuista ja sopivavauhtista. Ensimmäisellä ja toisella osuudella muutama lyhyt tarkastus jäljen sivuun, muuten jälkitarkasti. Ensimmäinen kulma, jolla katko yhdellä laajalla kaarroksella veretyksen alkuun. Toinen kulma pienellä suunnan tarkastuksella ja kolmas kulma tarkasti. Makauksista 1. ja 3. ohitetaan, 2. osoitetaan hyvin ja 4. nopeasti nuuhkaisten. Kaadolle suoraan, joka kiinnosti. Hyvä itsenäinen suoritus, jota ei sotkenut edes viimeisen osuuden jäljen vierestä lentoon lähtevä pyypoikue."


tiistai, 9. heinäkuu 2019

Kevään kuulumisia

Talvi meni Toffen kanssa perinteiseen tapaan tavallista arkea eläen. Tammikuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä, kun kotona hammastarkastusta tehdessäni huomasin, että yksi etuhampaista on jossain vaiheessa katkennut ja ydin oli näkyvissä. Hammas poistettiin nukutuksessa, samalla pyysin putsaamaan hammaskiven pois kun sitä on vuosien saatossa päässyt jonkun verran kertymään. Sen suurempia ongelmia tuosta hampaanpoistosta ei tullut, hyvä niin.

Keväällä sain iloiseksi yllätyksekseni puhelun eräältä kasvattajalta, joka etsi varaurosta nartulleen alkaviin juoksuihin. Molemmin puolin näkemykset ja toiveet tuntui kohtaavan, ja niinhän siinä lopulta kävi, että vapun alla Toffe pääsi ensimmäisille oikeille treffeille! Astutus onnistui mukavasti, vaikka Toffe olikin siis ensimmäistä kertaa asialla - sekä omistaja myös. Onneksi narttu ja omistajansa eivät olleet ensikertalaisia, joten apua ja ohjeita löytyi tilanteeseen sitä kautta. Koska ajankohta vaikutti oikealta ja koirat olivat kiinni toisissaan riittävän kauan, ei uutta yritystä tarvittu. Kevät menikin sitten omalta osaltani kovasti jännittäessä, tuleeko pentuja ja jos, niin montako ja mille ne vaikuttavat. Narttu on sekalinjainen, siinä on reilusti yli puolet käyttölinjaa. Kuitenkin ulkonäöltään se menisi myös näyttelylinjaisesta, vaikkei ihan raskaimmasta päästä olekaan. Varsin mielenkiintoinen yhdistelmä omasta mielestäni!

Perheuutisia odotellessa lähti myös mejä-kausi käyntiin, sen suhteen olikin tänä vuonna jotenkin rento fiilis, kun ei ollut sellaisia "tulospaineita" niin kuin edellisenä vuonna...


  IMG_20190426_165349.jpg                  IMG_20190420_194816.jpg

keskiviikko, 26. joulukuu 2018

Rauhallista eloa

Mejä-kauden päätyttyä olemme eläneet Toffen kanssa rauhallista arkea, ilman sen suurempia treenejä tai muuta sellaista. Hierojalla Toffe kävi lokakuun alussa, se teki selvästi hyvää - jumejakin löytyi.

Kanalintumetsällä käytiin muutaman kerran, siellä Toffekin pääsi lintuja etsimään ja jonkun noutamaankin. Siitä hommasta Toffe tykkää, sillä on vahva vietti kanalintuihin. Pari siipeä otettiin jemman ja kuivattiin, niitten kanssa nyt sitten hissukseen kokeillaan saadaanko noutojen palautuksia yhtään parannettua. Ensin siipi kiinni damiin ja sen palautuksia, siirrytään sitten riistaan kun tämä homma toimii (tai toimiihan se jo, mutta haetaan sille vahvistusta).

Keväällä Toffe antoi oman näytteensä Hannes Lohen tutkimusryhmän aineenvaihduntatutkimukseen, siitä saatiin nyt syksyllä Toffen omat tulokset tietoon. Kaikki oli kunnossa rasva-, proteiini- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnan osalta. Mukava tieto sekin!

Muuten on siis vaan eletty kotielämää, ulkoiltu hihnalenkeillä ja metsässä vapaana. Katsotaan, mitä vuosi 2019 tuokaan meille tullessaan! Tässä vielä kuvia tältä syksyltä. Näköjään muuten kuvaan Toffea useimmiten sen vasemmalta puolelta...

40860457_10156641575199116_3762108785397

42841300_10156699556909116_1021412449271

42727682_10156699506959116_4351364945355

42713164_10156695563604116_1177308118460

44028256_10156734252744116_2387656183377

46758556_10156834033574116_2082671178459

43952257_324551888349439_839266356152395