Kesä ja alkukesä meni meiltä ihan odotellessa mejäilyn suhteen. Ilmoituksia kokeisiin kyllä laitoin, mutta mihinkään ei päästy mukaan, kun koepaikat oli aina täynnä. Elokuun alkupuolella päästiin sitten viimein mukaan Keski-Suomen noutajakoirayhdistyksen kokeeseen Multialle. Olipa mukavaa päästä viettämään koeviikonloppua pitkästä aikaa! Toffen jäljestys sujui ihan mukavasti siihen nähden, että treenaaminen on ollut vähäistä ja kyseessä oli vasta toinen voittajaluokan koe. Pari kertaa oli katkokulmaa ehditty kokeilla, joten se jännitti melkeinpä eniten. Katkokulmalla pyörittiinkin pitkä tovi, luulin jo että siitä hukka tuomitaan. Vaan juuri viime hetkellä Toffe löysi veretyksen ja niin matka jatkui. Muitakin tarkistuslenkkejä jäljelle mahtui, ja niistä yksi johti harmillisesti hukkaan kolmannen osuuden lopulla. Mutta sorkalle asti päästiin ja saatiin ensimmäinen oikea tulos VOI-luokasta!

Ja tässäpä perinteiseen tapaan koesuorituksen arvostelu ja koeselostus:

Jäljestämishalukkuus: 4/6

Jäljestämisvarmuus: 6/12

Työskentelyn etenevyys: 8/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 11/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 3/5

Yhteispisteet 35 ja tulos VOI2.

"Lähtömakaukselta hyvä ohjaus. Maavainuista etenemistä jäljen päällä polveillen katkokulmalle, missä alkoi Jaakobinpaini. Molempiin suuntiin rengastain, välillä renkaita isontain, verityksen alku löytyi lopulta. Toisella kulmalla taas rengastaen ja kolmannella tehtiin ensin pisto väärään suuntaan. Kolmannen osuuden lopulla sivulla ollut ajoura imaisi koiran mennessään ja siitä hukka. Makauksista kaksi osoitti selvästi pysähtyen, yksi jäi epäselväksi ja yksi jäi metsään. Kaadon löysi ja nouti ryhmälle."

Ja tuomarina kokeessa oli Heikki Ryynänen.


Kun kausi sitten saatiin korkattua, niin meille aukesi myös toinen koepaikka, tällä kertaa Jyväskylään ja tarkemmin Korpilahdelle. Kyseessä oli pm-koe, jossa toisessa ryhmässä oli "tavalliset" VOI-koirat, ja siihen ryhmään Toffekin siis kuului. Vähän jännitystä oli kokeen alla, kun keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli tapahtunut jotain mystistä, ja Toffe alkoi ontumaan oikeaa etujalkaansa. Tilanne näytti vielä perjantaiaamuna huonolle koetta ajatellen, ja ehdin jo soittaa vastaavalle koetoimitsijalle ja perua osallistumisen. Varakoiria ei ollut juurikaan enää tarjolla, ja kun illalla Toffen jalka näyttikin jo paljon paremmalle, tein kaverin ja koejärjestäjien kanssa sopimuksen, että lähden lauantaina jäljentekoon, ja jos oma koira ei ole sunnuntaiksi kisakunnossa, niin sitten kaveri lähtee koiransa kanssa kokeeseen Toffen tilalle.

Jäljentekopäivä oli mielenkiintoinen, pääsin mukaan tekemään pm-koirakolle jälkeä, ja päivän mittaan tuuli yltyi melkoiseksi Rauli-myrskyn tullessa. Jäljeltä koepaikalle palatessa jäimmekin mottiin parin tielle kaatuneen puun väliin, mutta onneksi lähistöltä saatiin apua paikalle ja päästiin ajallaan kotiin.

Koepäivä oli sitten jo tyynempi, pääosin poutainen päivä. Toffen jalka oli jo ihan normaali, joten se lähti mukaani kokeeseen. Hyvissä tunnelmissa opastin ensin tekemäni jäljen, ja sitten odottelin omaa vuoroani jäljelle nro 11. Toffe lähti matkaan melko vauhdikkaasti, mutta muuten mukavasti työskennellen. Alkuosa jäljestä oli pääosin helpohkosti kuljettavaa suota. Makuut Toffe merkkasi nuuhkimalla ja kulmatkin ratkesi melko helposti. Katkokulma oli toisen osuuden lopussa, ja siinä Toffe kokeile ensin rengastaa, mutta sitten hoksasi jäljentekijöiden hajut ja niiden avulla suoritui nätisti vertyksen alkuun. Siitä matka jatkui eteenpäin, osuuden lopussa teki aika ison tarkistuslenkin ennen kuin löysi vatukon sekaan jatkuvan jäljen. Loppuosa jäljestä oli melkoista tiheikköä, siellä mentiin risujen ja havujen ja ojien keskellä, hirvikärpäset yritti tehdä samalla kiusaa. Mielessäni jo mietin, että nyt menee Toffella hienosti, kunnen sitten viimeisellä osuudella, makuun jälkeen se ajautuikin tiheikössä väärille jäljille ja siitä tuli hukka... Jäljelle palautuksen jälkeen matka jatkui taas hienosti aina sorkalle asti. Vähän harmitti, kun ykkönen oli niin lähellä, mutta toisaalta olin hurjan tyytyväinen Toffen muuten hyvään työskentelyyn, nämä kaksi viimeistä koetta on kyllä ollut paljon parempia esim. kulmien ja makuiden suhteen kuin viime vuoden kokeet. Tästä on siis hyvä jatkaa.


Ja sitten korpilahden kokeen selostukset:


Jäljestämishalukkuus: 6/6

Jäljestämisvarmuus: 6/12

Työskentelyn etenevyys: 5/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 13/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 3/5

Yhteispisteet 36 ja tulos VOI2.

"Toffe nuuhkii alkumakauksen ja aloittaa reipasvauhtisen jäljestyksen maavainua käyttäen. 1., 2. ja 3. osuudella tarkistuksia jäljen sivuille. 2. osuuden alku tarkasti, mutta osuuden loppupuolella suoraviivainen poistuminen jäljeltä josta tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen hyvä jäljestys jatkuu. 1. ja 3. kulma tarkasti. 2. kulma, joka on katko, selvitetään rengastaen ja jäljentekijän jalanjälkiä apuna käyttäen. Makauksista 1.,2. ja 3. merkataan. Viimeinen ylitetään, vain vähän hidastaen. Suoraan kaadolle, jota jää tutkimaan."

Ja tuomarina kokeessa oli Jyrki Rasinpää.

Pakko kyllä mainita, että se hukka todellakin tuli neljännen osuuden lopussa eikä toisen, mutta eipä sillä väliä, tulos on sama siitä huolimatta...


Loppuun vielä pari kuvaa Toffesta sekä pikkuveljestä Epusta.

20160824_174744.jpg

20160803_061900-1.jpg