Talvi meni Toffen kanssa perinteiseen tapaan tavallista arkea eläen. Tammikuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä, kun kotona hammastarkastusta tehdessäni huomasin, että yksi etuhampaista on jossain vaiheessa katkennut ja ydin oli näkyvissä. Hammas poistettiin nukutuksessa, samalla pyysin putsaamaan hammaskiven pois kun sitä on vuosien saatossa päässyt jonkun verran kertymään. Sen suurempia ongelmia tuosta hampaanpoistosta ei tullut, hyvä niin.

Keväällä sain iloiseksi yllätyksekseni puhelun eräältä kasvattajalta, joka etsi varaurosta nartulleen alkaviin juoksuihin. Molemmin puolin näkemykset ja toiveet tuntui kohtaavan, ja niinhän siinä lopulta kävi, että vapun alla Toffe pääsi ensimmäisille oikeille treffeille! Astutus onnistui mukavasti, vaikka Toffe olikin siis ensimmäistä kertaa asialla - sekä omistaja myös. Onneksi narttu ja omistajansa eivät olleet ensikertalaisia, joten apua ja ohjeita löytyi tilanteeseen sitä kautta. Koska ajankohta vaikutti oikealta ja koirat olivat kiinni toisissaan riittävän kauan, ei uutta yritystä tarvittu. Kevät menikin sitten omalta osaltani kovasti jännittäessä, tuleeko pentuja ja jos, niin montako ja mille ne vaikuttavat. Narttu on sekalinjainen, siinä on reilusti yli puolet käyttölinjaa. Kuitenkin ulkonäöltään se menisi myös näyttelylinjaisesta, vaikkei ihan raskaimmasta päästä olekaan. Varsin mielenkiintoinen yhdistelmä omasta mielestäni!

Perheuutisia odotellessa lähti myös mejä-kausi käyntiin, sen suhteen olikin tänä vuonna jotenkin rento fiilis, kun ei ollut sellaisia "tulospaineita" niin kuin edellisenä vuonna...