Kun koekausi saatiin käyntiin, tulikin alkuun muutaman viikon tehokas urakka sillä rintamalla. Toinen koe oli Korpilahdella aurinkoisena toukokuun päivänä. Jännitystä pidettiin yllä koko päivä, kun arpaonni antoi Toffelle päivän viimeisen jäljen. Jäljestys sujui paremmin kuin edellisenä viikonloppuna - yhdellä kulmalla oli kuulemani mukaan edellisenä päivänä ollut koira karkuteillä ja sen jälkiä haisteltiin pitkän aikaa, sen Toffe lopulta sitten kuitenkin ratkaisi ihan itse. Mutta harmillisesti vain jokunen kymmenen metriä ennen kaatoa, heinikkoisessa hakkuuaukon rinteessä, tuuli taisi viedä veren/sorkan hajua vähän laajemalle alueelle, ja Toffe harhautui sitten jäljeltä pois ja kaartaen sorkan taakse. Siltä ei enää oikea suunta löytynyt, vaan se hukka tuli siis ihan vähän ennen sorkkaa... Tuomarina Aila Hauskamaa, koeselostus Toffen osalta seruraavanlainen:

Jäljestämishalukkuus: 4/6

Jäljestämisvarmuus: 9/12

Työskentelyn etenevyys: 8/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 9/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 4/5

Yhteispisteet 37 ja tulos VOI2.

"Toffe makustelee alkumakuun ja lähtee rauhallisesti pääosin ilmavainuiseen jälkityöhön. Jokaisella osuudella muutama laaja tarkistuslenkki. Jälkeä edetään aaltoillen jäljen molemmin puolin. Makauksista merkkaa yhden riittävästi pysähtyen, kaksi nopeasti ja yhden ohi. Katko veretyksen loppuun, siitä laajalla lenkillä uudelle osuudelle. Yksi kulma tarkasti, viimeinen laajoilla lenkeillä ennen uuden suunnan löytymistä. Ennen kaatoa lähtee uralle ja ajautuu kaadon taakse. Siitä lähtee tielle sorkanviejän jälkiä. Tulee hukka. Ohjataan puhdasta jälkeä kaadolle, jonka nappaa suuhun. Harmillinen työtapaturma tänään.”

Toffe olikin juuri kokeen alla täyttänyt 5 vuotta, tässä syntymäpäiväposeeraus: