Ruotsin reissun jälkeen oli edessä muutama viikko ilman mitään suurempia ohjelmia, yksi mejä-koe järjestettiin vielä kotinurkilla, mutta siihen ei Toffe osallistunut kun olin itse kaikkia jälkiä tekemässä. Vähän kerrassaan alettiin valmistautua pennun tuloon. Tarvikkeita ei suuremmin tarvinnut hankkia, kun niitä oli Eppu-koiran jäljiltä jo jemmassa, mutta ruokaa ja jotain pientä piti kuitenkin huolehtia. Pentujen ollessa 7,5 viikon ikäisiä oli edessä se hetki, kun ajeltiin Pohjanmaalle pentua hakemaan. Kasvattaja siis toi osan pennuista tänne etelämmäksi, niin ei tarvinnut kaikkien Lappiin asti ajella. Minulle se sopi oikein hyvin, olin kuitenkin emän ja pentujen lähtökohdat päässyt jo aiemmin näkemään.

Meitä varten oli katseltu pentueesta kaksi sopivan oloista urosta, ja näitten välillä sitten valinnan teimme. Minulla oli mukana teerensiipi, joka kyllä kumpaakin kiinnosti. Toinen pennuista oli meidän siellä käydessä hieman vaisumpi ja varautuneemman oloinen, toinen taas kirmaili iloisesti hampaat edellä kaikkien luo...Ilmeisesti kumpikin on muuten ollut hyvin reipas ja aktiivinen, mutta kun nyt on yhden kerran sattunut kohdalle sellainen pidättyväinen ja arka koira, niin vaisto sanoi että meille tulee pennuista se avoimempi ja reippaampi, olkoonkin että hammastelua olisi luvassa! Tällä valitsemallamme pojalla oli rinnassa muutama valkoinen karva, mutta niitä ei oikeastaan huomaa muuten kuin tarkkaan katsomalla, se ei siis tule olemaan mikään este esim. näyttelyitä ajatellen. Toffe oli mukana hakureissulla, ja saivat jo siellä pihalla pikaisesti toisiaan haistella. Ajattelimme, että on kiva kun saavat sitten jo automatkalla toistensa hajuun tutustua, vaikka Toffe matkustikin peräkontissa ja pentu minun sylissä etupenkillä. 

Kotimatka sujui ihan kivasti, pientä vinkumista välillä oli, mutta yhdellä pysähdyksellä ja evästauolla parin tunnin ajomatkasta selvittiin. Kotona pentu ja Toffe saivat sitten tehdä paremmin tuttavuutta, ja pentu asettui ihan mukavasti uuteen kotiinsa. Ensimmäinen yö oli aika hankala, mutta vähän kerrassaan yöt lähti sujumaan paremmin kun pentu tottui uuteen kotiinsa.

Kutsumanimeä meillä ei pennulle etukäteen ollut, vaan sovittiin että katsellaan jokunen päivä mille koira vaikuttaa ja nimi päätetään sitten. Virallinen nimi on Dacabe Nightless Night Brown Wonder. Nimilistaa tehtiin ja jokaisen perheenjäsenen näkemyksiä kyseltiin. Lopulta mieheni ehdotti Latea, ja se sopi pennulle mielestäni oikein hyvin. Niinpä siitä tuli Late. Tästä alkaa nyt sitten taas uusi vaihe meillä, kun Toffen lisäksi päästään touhuamaan tämän pikku riiviön kanssa!