Kovin on ollut tasaista tämä elämä koirarintamalla viimeiset kuukaudet, eikä päivitettävää ole juurikaan ollut. Viime syksyn mejä-kauden päätyttyä on eletty ihan tavallista ja vähän tylsää arkea, lenkkeilyä ja satunnaisia temmellyksiä koirakavereiden kanssa. Viime vuosi sai vähäisistä tuloksista huolimatta ihan hyvän päätöksen, kun Toffe palkittiin paikallisen kennelkerhon parhaana noutajana 2015. No, osallistujia ei ollut kovin montaa, mutta olen silti tyytyväinen - jotain palkintoa puuhasteluista :)

Nyt kevättalvella olen käynyt muutamaan otteeseen yhteisissä noutotreeneissä, mutta harmikseni touhu on mennyt vähän sellaiseksi tyhjän haukkumiseksi, Toffe ei meinaa malttaa seurata sivusta muiden touhuja, vaan haukkuu kuin pystykorva eikä pysy aloillaan. Siinäpä meillä nyt sitten on työsarkaa, että tuo saadaan jollain tapaa kitkettyä pois. Tänään oltiin ihan konkarin ohjaamissa treeneissä, ja sieltä tuli taas uusia työkaluja yhteistön parantamiseen. Oli tietyllä tapaa nöyryyttävää katsella, kun kouluttaja otti Toffen käsiinsä, teki muutamalla yksinkertaisella eleellä ja tempulla koiralle selväksi kenelle töitä tehdään, ja sen jälkeen koira katsoi kouluttajaa silmiin ja olisi tehnyt melkein mitä vaan käskystä. Siinä oli kyllä sellaista luontaista auktoriteettia, mitä itselläkin soisi olevan (tai jos sitä edes voisi jostain ostaa...). Täytyy nyt itsekin taas skarpata tuon jämäkkyyden ja johdonmukaisuuden kanssa. Ainakin näin sen, että Toffe osaa kyllä homman kun on joku joka osaa sille selvästi sanoa, mita pitää tehdä ja miten käyttäytyä.

Tänä vuonna yritän harrastaa taas mejäilyä ja saada niistä jotain tuloksia aikaiseksi. Haaveena olisi saada jostakin se ensimmäinen VOI1, mutta katsotaan nyt miten meidän käy... Ensimmäiset ilmottautumiset on vetämässä ja lumet on jo suurelta osin sulaneet, eli harjoittelemaankin pääsee ehkä parin viikon päästä. Katsotaan, miten kausi lähtee käyntiin :)