Elokuun puolivälissä huomasin facebookissa ilmoituksen, että Luhangan mejä-kokeessa olisi peruutuspaikka vapaana. Muutaman minuutin harkinnan jälkeen ilmoitin Toffen sinne, ja niinpä oli taas yhdeksi viikonlopuksi ohjelmaa tiedossa. Etelä-Suomessa riehui samaisena viikonloppuna hurja ukkosmyräkkä, mutta se ei onneksi yltänyt Keski-Suomen puolelle normaalia ukkosta kummempana, ja sekin ajoittui jälkientekopäivän iltaan. Jälleen kerran oltiin Toffen kanssa viimeisellä jäljellä, joten odottelua oli tuntitolkulla opastuksesta ja jäljen purkamisesta huolimatta. Jäljestys oli alusta alkaen aika sekavaa, ja maasto hyvinkin tiheää taimikkoa suurelta osin. Oma suuntavaisto meni jo hyvissä ajoin sekaisin, mutta mikäpä siinä narunjatkeena roikkuessa... Hukkia tuli, ja viimeisin niistä vähän ennen kaatoa. Ei ollut ollenkaan meidän päivä, mutta toisaalta Toffe oli kyllä taas hyvin halukas jäljestämään, riistanjäljet vaan kiinnosti enemmän kuin verijälki... Tulosta ei saatu, mutta tuomari Petri Pelkosen selostus tässä: 

Jäljestämishalukkuus: 0/6

Jäljestämisvarmuus: 0/12

Työskentelyn etenevyys: 0/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0/14

Käyttäytyminen kaadolla: 0/3

Yleisvaikutelma: 0/5

Yhteispisteet 0 ja tulos VOI0.

"Alkumakuulta opastetusti liikkeelle sopivavauhtista hyvin paljon aaltoilevaa jäljestystä. Kaikilla osuuksilla tehdään useita isompia tarkastuksia. Kahdella ensimmäisellä määrätietoiset poistumiset joista hukat molemmista. Kaikki makuut ylikäveltiin. Katkokulma yhdellä isolla rengastuksella, muut kulmat taustan tarkistuksilla. 4. osuuden lopulla juuri ennen sorkkaa 3. määrätietoinen poistuminen ja koe keskeytetään. Harjoitellen sorkalle joka kiinnosti. Innokas jäljestäjä jolle kokemus tuo varmuutta lisää.”