Toukokuu on meillä ollut yleensä aktiivinen mejäilykuukausi, silloin on mukavaa olla metsässä kun ötököitä ei vielä ole hirveästi, ja näkyvyys maastossa on hyvä. Usein myös keli on mukava niin koiran kuin ohjaajankin kannalta. Tosin joka vuosi on toukokuussa ollut myös helteisiä koepäiviä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus... Kevään toinen koe oli Kannonkoskella 19.5., sekin ihan kotinurkilla. Sää oli koko viikonlopun ajan aurinkoinen ja hyvin lämmin. Toffelle arpaonni antoi päivän viimeisen jäljen, saman jolla olin itse oppaana edellisenä keväänä. Tiesin siis jo jäljelle lähtiessä, että jälki kulkee suurelta osin hakkuuaukoilla...

Jäljestys alkoi ihan mukavasti, hieman koira siksakkasi jäljen päällä, mutta eteni kuitenkin sujuvasti. Ensimmäisten osuuksien makaukset mentiin yli vain kevyellä nuuhkaisulla. Ensimmäisen kulman Toffe selvitti helposti, mutta toisella kulmalla tuli vastaan isoja haasteita. Tämä kulma oli käytännössä kokonaan mäen päällä aukossa, vain pieni metsätupas oli siinä kulman tienoilla. Toffe lähti rengastamaan kulmaa laajoilla kaarroksilla, ja helteisessä ja melko tuulisessa säässä näki, miten kovasti se joutui töitä tekemään. Totesinkin vaivihkaa tuomarille, että taitaa olla katkokulma, kun toista kierrosta kulmalla pyörittiin...  Aikansa pyörittyään Toffe alkoi selvästi uuvahtaa, ja jouduin sitä kehottamaan. Se jopa istahti mättäälle puuskuttelemaan, ja mietin että tähänkö se sitten matka päättyy. Pari kehotusta vielä, ja koira päätti sitten jatkaa työskentelyä. Hetken haettuaan se vihdoin löysi veretyksen alun, ja matka jatkui.

Mutta vain hetken. Vielä samaisella hakkuuaukolla, ennen makausta, se lähti ilmavainun viemänä jäljen sivuun, eikä saanut enää jäljestä kiinni vaikka kaartoikin takaisin jäljen suuntaan. Tässä vaiheessa tuomari kutsui meidät jäljelle, ja siirryttiin makauksen kohdalle ja siitä taas uuteen alkuun. Pian tämän jälkeen jälki siirtyi metsäisempiin maisemiin, ja Toffekin sai taas paremmin juonesta kiinni. Seuraava kulma selvitettiin helponoloisesti. Aika laiskasti se alkuun jolkotteli, pitkän matkaa kuljettiin vanhaa koneuraa pitkin ja naureskelin mielessäni, että Toffe on kuin sunnuntaikävelyllä. Samalla mietin, että jos jälki lähtee uralta sivuun, niin miten koiran käy? Vähän ajan päästä näin merkin hieman uran sivussa, eli jälki lähti siinä kohtaa kaartamaan pois uralta. Kuinka ollakaan, Toffe nosti kuonoa ilmaan ja hienosti siirtyi jäljenmukaisesti pois uralta. Se siis edelleen työskenteli, vaikka päällepäin näyttikin ihan huvikävelylle! Niin vain päästiin sorkalle asti, olin onnellinen että helteestä ja tuulesta huolimatta koira jaksoi tehdä työnsä loppuun asti. Viimeinen makaus kyllä ohitettiin, mutta se tuntui pienelle puutteelle tässä vaiheessa...

Tässä päivän koearvostelu ja pisteet, tuomarina tällä kertaa Leena Kähkönen.

Jäljestämishalukkuus: 4/6

Jäljestämisvarmuus: 8/12

Työskentelyn etenevyys: 6/10

Lähdön, kulman, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 8/14

Käyttäytyminen kaadolla: 3/3

Yleisvaikutelma: 3/5

Yhteispisteet 32 ja tulos VOI2.

"'Koiraa kehoittaen lähtömakauksella ja aaltoilevaan reipasvauhtiseen jälkityöhön käyttäen maa- ja ilmavainua. 1. ja 2. osuus hyvin jäljen päällä tai tuntumassa. Molemmat makaukset osoitetaan nopaten. 1. normikulma vaivatta. 2. osuuden lopussa katko sijaitsee aukon reunassa ja kera tuulen, sekä paahteisen auringon on se todella haasteellinen koiralle. Hengähdystauon pidettyään koira löytää veretyksen alkuun, mutta poistuu pian jäljeltä hukkaan asti. 3. makaukselta uutta puhtia ja nyt homma kulkee. 3. kulma hyvin rengastaen, mutta viimeinen makaus yli. Kaato on todellinen palkkio ja se osoitetaan. Hyvää jäljestystyötä osoittanut koira, jolle tuuli ja helteinen sää teki haasteelliseksi tehtävän."

Tämä oli muuten samalla Toffen 7-vuotissyntymäpäivä, ihmisen iässä se on siis nyt viisikymppinen!