Kesällä samaan aikaan kun perheuutisia odoteltiin, sain etenemään järjestelyt Ruotsin mejä-koetta varten. Koepaikaksi valikoitui Kalixin seutu hieman Haaparannasta länteen, ja tuomariksi Tina Siikavaara spanieli- ja noutajajärjestön kautta. Koepäiviksi sovittiin maanantai 22.7. sekä tarvittaessa uusi yritys tiistaina 23.7., mikäli ensimmäinen koe ei menisi ihan putkeen.. Varasin majapaikan Sangis-nimisestä kylästä, mukaan reissuun lähti nuorempi pojistani. Toffe kävi pari kertaa ennen reissuun lähtöä Suomessa eläinlääkärissä ottamassa matolääkkeen ekinokokkoosia varten, kolmas kerta sitten reissuta palattua. Koiran tiedot ilmoitin Ruotsin Kennelliittoon jo etukäteen, ajattelin että se voisi nopeuttaa tulosten kirjaamista sitten kokeen jälkeen. Ruotsin mallin jälkeä sain aikaiseksi treenata pari kertaa, nekin jäljet selvästi koejälkeä lyhyempiä. Ruotsissa koejälki avoimessa luokassa (vastaa Suomen voittajaluokkaa) on vain noin 600-700 m pitkä. Koiran täytyy itse löytää jäljen alku merkityltä 25m * 25m alueelta. Jäljellä ei ole makauksia, mutta verettömiä katkoja on sekä kulmalla että suorilla osuuksilla. Ruotsissa jälki vedetään koko matkalta (myös katkot) hirvieläimen sorkalla, lisäksi tiputetaan veritippoja noin metrin välein. Laukauksensietotesti ammutaan vähän matkaa ennen kaadolle tuloa - siinä ohjaaja pysäyttää koiran, tuomari kävelee hieman eteenpäin ja ampuu joko haulikolla tai starttipistoolilla ja seuraa samalla koiran käyttäytymistä. Ampumisen jälkeen tuomari palaa koirakon taakse, ja antaa luvan jatkaa jäljestystä. Kaato on vähän matkan päässä, usein se on sorkan palanen tms. ja on kiinni puussa tai pensaassa.

Lyhyitten treenien perusteella vaikutti sille, että Toffe löytää veretyksen alun ja sorkanjäljen melko vaivattomasti. Myös katkot sujui, onhan niissä se sorkanhaju mikä Suomen katkokulmilla puuttuu. Suurin ongelma oli jäljen lopussa, kun kiinnitin sorkan hieman maanpintaa korkeammalle puuhun - Toffe meni ohi että heilahti! Samoin vähän jännitin laukauksensietotestiä, arvelin, että Toffe saattaa alkaa metsästämään ja lähtee siis hakutyöskentelynä etsimään lintua jostakin...

Koepäivät sattuivat hellejaksolle, mutta onneksi tuomari otti tämän huomioon ja koe aloitettiin heti aamulla. Koemaaasto oli meikäläisittäin melko väljää, helppokulkuista ja kuivaa mäntytaimikkoa, välillä käytiin vähän kosteammassakin kohdassa. Jälki lähti heti hiekkatien vierestä, siitä minulle osoitettiin hakualue, josta Toffen tuli siis itsenäisesti jäljen alku löytää. Ei mennyt kuin hetki, niin huomasin että Toffe sai jostain jäljestä kiinni, ja lähti määrätietoisesti etenemään sitä haistellen. Tuomari oli edellisenä päivänä jälkeä tehdessään nähnyt poron jäljen alun tuntumassa, joten luonnollisesti vähän pelkäsin, että jos Toffe lähtikin sen jälkiä seuraamaan... Mutta ei auttanut kuin luottaa koiraan ja mennä perässä. Ehkä noin 100 m kuljettuamme huomasin sinisen pyykkipojan puussa, ja silloin huokaisin - arvasin että oikealla jäljellä ollaan! Koira jäljesti ihan mukavalla tavalla, eikä suorilla olleet katkot aiheuttaneet mitään vaikeuksia. Siellä täällä matkan varrella näin pyykkipoikia ja kreppejä, oli helpottavaa tietää että koira pysyy hyvin jäljellä. Kulmalla ollut katko/paluujälki oli hieman hankalampi, siellä oli myös tuoreita riistan jälkiä maassa, ja hetken aikaa Toffe niitäkin tutkaili. Kehotin sitä kerran, pari, ja sainkin sen palaamaan koejälkeä seuraamaan. Tämän jälkeen oli vielä yksi kulma, ja sen jälkeen tuomari näytti minulle merkityn kohdan, jossa koira piti pysäyttää laukauksensietotestiin. Tuomari ampui starttipistoolilla, ja kun hänellä hetken kesti saada ase toimimaan, ehti Toffe vähän jo pitkästyä ja istahti odottelemaan. Laukauksesta se ei välittänyt yhtään, otti sen rauhallisemmin kuin uskoinkaan. Tuomarin annettua luvan kehotin sitä "jälki"-komennolla, ja hienosti se jatkoi työtään! Eikä mennyt kuin hetki, niin sorkanpuolikas tuli vastaan maassa, joskin pieneen mäntyyn sidottuna. Sekä Toffe että minä olimme iloisia kaadon löytämisestä!

 

IMG_20190722_083614.jpg

Tässä kuvassa näkyy jäljen "alkuruudun" maisemat, tästä koiran piti itse aloitus etsiä.

 

Rauhassa käveltiin tuomarin kanssa takaisin autoille, Toffe sai kantaa sorkanpuolikkaan koko matkan. Sen jälkeen tuomari aloitti arvostelun kirjoittamisen, ja minä jännäsin lopputulosta... Onneksi jäljestys oli tuomarin mielestä hyvää työtä, ja Toffe sai 1-tuloksen ja valioitui siis myös Ruotsin jälkivalioksi! Tuomarin sanallinen arvostelu meni näin: A dog that quickly finds the track. He handles all angles and blood stays very well. On route 4 there is fresh wild tracks that he investigates and then continues to track. A nice dog and handler who does a very good job today. He is now Swedish champion! Eli vapaasti suomennettuna jotenkin näin: Koira joka nopeasti löytää jäljen. Se selvittää kaikki kulmat ja veretyksen katkot erittäin hyvin. Osuudella 4 on tuoreita riistan jälkiä, jotka se tutkii ja sitten jatkaa jäljestämistä. Mukava koira ja ohjaaja, joka tekee tänään hyvän työn. Koira on nyt Ruotsin (jäljestämis)valio!

 

IMG_20190722_082822.jpg

 

IMG_20190722_104326.jpg

Olipa upea tunne saada 1-tulos heti ensimmäisellä yrittämällä, toista koepäivää ei siis tarvittu lainkaan, vaan saatoimme nautiskella lomasta muuten.

 

IMG_20190722_090539.jpg

 

Keskiviikkoona lähdimme Ruotsista takaisin Suomen puolelle, yövyimme yhden yön vielä Pellossa. Torstaina aamupäivällä lähdimme ajamaan kohti Ylläksen seutua, jossa Toffen pennut olivat. Muutama tunti vierähti pentuja ihmetellen ja Erjan kanssa rupatellen - pennut olivat ensimmäistä kertaa ulkoilemassa pienessä aitauksessa. Pennut näyttivät hyvälle, mutta kuten arvelinkin, ei niistä vielä mitään luonne-eroja pystynyt havaitsemaan. Mutta oli hienoa nähdä pennut ja Mocca, se kruunasi tuon muutenkin hyvin sujuneen reissun. Iltapäpivä ja ilta ajeltiinkin sitten kotia kohti, matkaa taisi kertyä noin 600-700 km.

 

IMG_20190724_144925.jpg

IMG_20190724_125546.jpg